Potilas on 88-vuotias mies. Hänellä on vanhastaan verenpainetauti ja sokeritauti. Hän asuu toisella paikkakunnalla ja soittaa hädissään. Hän valittaa hengenahdistusta, joka pahenee päivittäin. Nyt jo parinkymmenen metrin kävely vie voimat kokonaan. Puhe sammaltaa. Palvelutalon lääkäriltä oli kysytty neuvoa.
Näkemättä potilastaan hän määräsi nesteenpoistolääkettä ja seuraavalle päivälle labrakokeita.
Soittaessaan hän kertoo, että hänen painonsa on noussut 13 kiloa viikossa. Virtsaa tulee pari-kolme desiä päivässä, vaikka juo runsaasti vettä.
Hälytyskellot soivat.
Päätimme, että hänet on siirrettävä sairaalaan heti yöllä. Otimme yhteyttä lähellä olevan yliopistosairaalan sisätautipäivystäjään, joka oli samaa mieltä ja määräsi potilaan heti sairaalaan. Saapuessaan potilaan pulssi oli 24 ja sydänfilmissä oli ns. haarakatkos. Hän oli hengenhädässä eikä selviäisi enää hetkeäkään ilman tehokasta hoitoa ja seurantaa.
Hänet siirrettiin suoraan sydänosastolle. Hänelle asennettiin sydäntahdistin ja lääkitystä muutettiin. Näin saatiin pulssi nousemaan ja virtsantulo kuntoon ja yli ämpärillinen ylimääräistä nestettä alkoi vähitellen poistua elimistöstä.
Alkuvaiheen myönteisen kehityksen jälkeen tilanne alkoi heiketä perustautien vuoksi, nämä löydettiin aikaisemmista (ns. siiloutuneista) terveystiedoista.
Aikaisempiin terveystietoihin perehtyminen oli haastavaa, koska tieto ei välittynyt eri sote-toimijoiden välillä.